Mitä tapahtuu jos linsseihin pääsee kosteutta?

Kiikarien linsseihin pääsevä kosteus tarkoittaa kahta eri asiaa: linssin pinnalle tiivistynyttä vettä, joka pyyhkiytyy helposti pois, tai kiikarin rakenteen sisälle pääsevää kosteutta, joka on vakava ongelma. Pintakosteus on normaali ilmiö sateessa ja lämpötilaeroja liikuttaessa - se ei vaurioita optiikkaa oikein poistettuna. Sisäinen kosteus käynnistää sen sijaan prosesseja, jotka voivat tuhota kiikarin pysyvästi. Ymmärtämällä näiden kahden eron osaa toimia oikein, ennen kuin vauriot ehtivät syntyä.

Mikä on ero pinnan ja sisäisen kosteuden välillä?

Linssin pintaan tiivistyneestä kosteudesta ei tarvitse huolestua heti. Se haihtuu useimmiten itsestään sisätiloihin siirryttäessä tai lähtee pyyhkimällä puhtaalla mikrokuituliinalla. Poikkeus on merivesi tai mutainen vesi: suola ja hiukkaset syövyttävät linssin pinnoitetta nopeasti, joten kiikari pitää huuhdella ja pyyhkiä välittömästi - älä anna sen kuivua itsekseen. Kuivuneen meriveden jättämä kalkki voi olla pysyvä tahma.

Sisäinen kosteus on täysin eri asia. Se pääsee kiikarin rakenteen sisälle tiivisteistä tai kuluneiden saumojen kautta, eikä haihdu itsestään. Sisäistä kosteutta ei useimmiten huomaa heti - oireet ilmenevät vasta ajan kuluessa. Oikein puhdistettujen linssien käyttöikää ja tunnistaminen käsitellään tarkemmin kiikarien linssien puhdistusoppaassa, jossa käydään läpi myös eri kosteusvaurioiden tunnistaminen käytännössä.

Mitä tapahtuu, kun kosteus pääsee kiikarin sisälle?

Sisäinen kosteus on kiikareiden yleisin vakava vauriomekanismi. Kun kiikari suljetaan märkänä koteloon tai jätetään kosteaan tilaan pitkäksi aikaa, homekasvusto voi alkaa kehittyä linssien ja prismojen pinnoille. Tämä näkyy lopulta pilvenä tai harmahtavina täplinä kuva-alalla - vaurio, jota ei voi pyyhkiä pois ulkoa.

Sisäisen kosteuden selvin merkki on huurtuminen sisäpuolelta. Se kertoo, että kiikarin kaasutäyte - typpi tai argon - on päässyt vuotamaan ulos. Huurtunut kuva sisältä päin ei parane pyyhkimällä, vaan vaatii ammattihuollon. Pitkäaikainen kosteus voi aiheuttaa myös hapettumia linssien pinnoilla, etenkin vanhemmissa kiikareissa. Hapettumat näkyvät lopulta kiinteänä kalvoina tai tahroina, joita ei saa irti.

Mitä tehdä, jos kiikari on saanut sisäistä kosteutta?

Ensimmäinen sääntö on selvä: älä yritä kuivata kiikaria itse kuumailmapuhaltimella. Liika kuumuus vaurioittaa linssin pinnoitetta ja voi tehdä linssin keskelle pysyvän sumean täplän - tätä ei voi korjata jälkikäteen muuta kuin vaihtamalla linssi. Älä myöskään sulje märkää kiikaria koteloon heti, vaan anna sen ensin kuivua auki huoneenlämmössä muutaman tunnin ajan.

Jos kiikari huurtuu sisältä päin tai kuvanlaatu on selvästi heikentynyt ilman ulkoista syytä, kiikari kannattaa viedä ammattihuoltoon. Huollossa kiikari puhdistetaan sisältä, mahdolliset vaurioituneet tiivisteet vaihdetaan ja kiikari typetetään uudelleen. Typetyksen jälkeen huurtumisesta ei ole enää vaaraa normaalikäytössä.

Miten estää kosteuden pääsy linsseihin?

Paras suoja sisäistä kosteutta vastaan on vesitiivis, kaasutäytteinen kiikari. Typpi- tai argontäytteiset kiikarit kestävät myös hetkellisen kastumisen ilman sisäistä huurtumista, koska kaasupaine estää ulkoisen kosteuden tunkeutumisen sisään tiivisteiden kautta. Tätä ominaisuutta ei löydy edullisimmista malleista.

Säilytyksen aikana kiikari kannattaa pitää kotelossa silica-kosteudenpoistajan kanssa. Sellaisen voi tehdä yksinkertaisesti silicaa sisältävästä kissanhiekasta ja tennissukasta - silica imee tehokkaasti kosteuden ympäröivästä ilmasta. Metalliset säilytyslokerot ja asekaapit ovat erityisen herkkiä hautomaan kosteutta, joten niiden sisälle kosteudenpoistaja on erityisen tärkeä. Kiikari kannattaa aina pyyhkiä kuivaksi ennen pitkäaikaista varastointia.

Oikein hoidettu optiikka kestää vuosikymmeniä ja pitää kuvanlaadun terävänä jokaisella retkellä. Tutustu lintukiikareiden valikoimaan lintuvaruste.fi:ssä.