Mikä on staijauskeppi ja mihin sitä käytetään?

Staijauskeppi eli seipiö on lintuharrastajien käyttämä kiikaritukikeppi, joka pitää kuvan vakaana ja vähentää käsien väsymistä pitkissä tarkkailujaksoissa. Kiikari asetetaan tai kiinnitetään staijauskeppin yläpäähän, ja alapäästä pidetään kiinni kädet vatsaa vasten tukien. Staijauskeppi on suomalainen keksintö, joka tunnetaan kansainvälisesti nimellä finnstick - kehitys alkoi todennäköisesti 1950-luvulla, kun lintujen muuttoa ryhdyttiin seuraamaan järjestelmällisesti Suomessa. Tuki on yksinkertainen väline, mutta pitkissä linturetkissä se tekee merkittävän eron kiikaroinnin mukavuuteen ja tarkkuuteen.

Mikä on staijauskeppi ja mistä nimi tulee?

Staijauskeppi tunnetaan myös nimillä seipiö ja staijikeppi - kaikki viittaavat samaan välineeseen. Kansainvälinen nimi finnstick ja ruotsinkielinen finnpinne kertovat, että kyseessä on nimenomaan suomalainen keksintö, joka on levinnyt lintuharrastajien käyttöön ympäri maailman.

Nimi tulee muutontarkkailun eli staijauksen harrastamisesta, jossa lintujen muuttoa seurataan intensiivisesti yhdeltä paikalta. Staijauskeppi kehitettiin alun perin juuri tähän käyttöön, sillä horisontin seulominen kiikareilla tuntikausia käsivaralta rasittaa käsiä ja selkää merkittävästi.

Mihin staijauskeppiä käytetään?

Staijauskeppiä käytetään kaikkiin tilanteisiin, joissa kiikaroidaan pitkään paikoiltaan liikkumatta. Tavallisimpia käyttötilanteita ovat muutonseuranta rannikolla tai muuttokalliolla, lintujen laskenta avoimilla pelto- tai järvialueilla sekä harvinaisten lajien tarkkailu tietyssä kohteessa.

Ilman staijauskeppiä käsivaralta kiikarointi alkaa täristä jo muutaman minuutin jälkeen, kun kädet ja olkapäät väsyvät. Staijauskepillä kädet tukeutuvat vatsaan ja vartalon paino kannattelee kiikaria - kuva pysyy terävämpänä ja tarkkailu voi jatkua huomattavasti pidempään. Väline sopii myös kaukoputken kanssa käytettäväksi, jos käytössä on sopiva adapteri.

• Muutonseuranta: horisontin seulominen tuntikausia vaatii tukea käsille
• Lintulaskenta: avoimilla paikoilla pitkät tarkkailujaksot yhdestä pisteestä
• Harvinaishavainnot: tiettyä lintua odotetaan paikoillaan pitkäänkin
• Yleisretkeily: apua myös tavallisilla linturetkillä, kun lintu istuu paikoillaan

Miten kiikari kiinnitetään staijauskepppiin?

Kiikarin voi kiinnittää staijauskeppiin kolmella eri tavalla riippuen siitä, millainen kiikari on kyseessä. Helpoin tapa on yksinkertaisesti laskea kiikari staijauskeppin muotoiltuun nokkaan ilman kiinnitysosia - tämä toimii hyvin, kun nokka on veistetty tarkasti kiikarin malliin sopivaksi.

Toisessa tavassa kiikari sidotaan remmin tai kuminauhan avulla nokkaan tukevammin. Kolmas ja varmin kiinnitystapa on käyttää kiikariadapteria, joka ruuvautuu staijauskeppin päässä olevaan 1/4"-kierteeseen. Joissain lintukiikareissa on valmiina tähän sopiva kierre, ja lintuharrastuksen välineisiin kuuluvat erilliset universaaliadapterit sopivat lähes kaikkiin kattoprismakiikareihin.

Kannattaako tehdä itse vai ostaa valmis staijauskeppi?

Itse tehty staijauskeppi on perinteinen ratkaisu - materiaalina toimii melkein mikä tahansa, ja vanha jääkiekkomaila on suosittu lähtökohta. Myös käytetty jalustan jalka sopii hyvin, kunhan yläpää muotoillaan oman kiikarin malliin sopivaksi.

Valmis staijauskeppi on useimmiten alumiini- tai hiilikuituputkea, ja se on pituudeltaan säädettävä. Säädettävyys on merkittävä etu: pituuden voi asettaa oman kehon mittojen ja käyttötilanteen mukaan. Valmiissa malleissa on usein myös 1/4"-kierre yläpäässä, jolloin kiikariadapterin liittäminen on yksinkertaista eikä vaadi nokkaosan veistämistä.

Molemmissa vaihtoehdoissa periaate on sama: staijauskeppi on edullinen ja kevyt väline, joka kulkee helposti mukana repussa tai käteen tartuttuna. Aloittelijalle itse tehty versio riittää hyvin kokeiluun, mutta aktiivikäyttöön valmis säädettävä malli on kätevämpi.

Staijauskeppi on yksi niistä harrastusvälineistä, joiden arvon huomaa vasta ensimmäisen pitkän muutonseurantapäivän jälkeen. Tutustu lintuharrastuksen välineisiin lintuvaruste.fi:ssä.